Tavoite: kehon täytyy rauhoittua

Kuten Teresa edellisessä osassa mainitsi, muutokseni tulisi olemaan haastava, mahdollisesti hidas. Muutos vaatii kärsivällisyyttä, sitoutuneisuutta, sekä armollisuutta. Teresa mainitsi myös, että tulisi takapakkia. Tässä osassa kerron, mitä tapahtui ensimmäisten kuukausien jälkeen.  Olimme Teresan kanssa puhuneet, että kun saataisiin keho rauhoitettua, ja suolisto edes hieman parempaan kuntoon, niin aloittaisimme myös muut hoidot Pisaralla. 

Tärkeintä olisi ensin saada suolisto, uni ja keho toimimaan, nimenomaan solutasolla, tämä oli ensimmäinen, haastavin, ja eniten pitkäjänteisyyttä vaativin tavoitteemme.

Luomuruoka toi keveyden oloon

Niin kuin mainitsin, niin siirryttyäni luomuruokaan, kehoni ei koskaan ollut tuntunut niin kevyeltä. Olin tuntenut vuosia sen, kuinka tukossa kehoni oli ollut kaikista lääkkeistä ym. Tätä kevyttä tunnetta kehossa ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään. Ruokavalioni on pysynyt samana, mutta tiesin, että tarvittaisiin vielä paljon enemmän henkisen puolen työstämistä, sekä aikaa, jotta päästäisiin haluttuun lopputulokseen, sillä jos keho ja mieli ei toimi yhteistyössä, et voi saavuttaa haluttuja tavoitteita. Tämän opin kantapään kautta, joten oli siis kohdattava seuraava vaihe. 

Olimme päättäneet vauhdittaa aineenvaihdunnan toimintaa myös muilla tavoin, joten aloitin erilaiset hoidot Pisaralla. Minulle tehtiin mm. lymfahoitoja, sekä selluliittiterapiaa, jossa päätavoitteeni oli saada isoimmat rasvakertymät kehostani liikkeelle. 

Linkki Method Pisaran lymfaterapia an ja selluliittiterapia an.

Ruokavalion, sekä Pisaran yhdistelmähoitojen lisäksi aloin huomata muutoksen myös omassa olotilassani. Olin hyvin ahdistunut, huolestunut, uupunut, ja kaikilla tavoin sekaisin. 

Etusijalla: minä

Alettiin Teresan kanssa keskustelemaan menneisyydestäni, niistä kipeistä muistoista, jotka vaikuttivat jokapäiväiseen toimintaani, olotilaani, sekä itseni rakastamiseen. Hetken keskusteltuani Teresan kanssa ymmärsin, etten koskaan elämässäni ollut asettanut itseäni etusijalle. Tämä oli korjattava heti. Olen ihminen, joka ajattelee aina ensin muita, tiedän, moni sanoo samaa, mutta kohdallani tämä on totta. Vaikka minua kohtaan olisi toimittu väärin, ajattelin silti muita, enkä sitä, mitä itse ansaitsen. Olin unohtanut itseni, enkä enään edes tiennyt kuka oikeasti olin, sillä oivalsin myös, että urheilu ja mitalit olivat määrittänyt minut tähän päivään asti.

Päämäärä: rakastan itseäni

Kun on elänyt näin, on todella vaikea kohdata näitä kipeitä asioita, tai toimia eri tavalla, siksi Teresa antoi minulle erilaisia harjoitteita, joilla aloimme kehittämään kaikista tärkeintä päämääräämme, eli itsensä rakastamista. En oikeastaan edes tiennyt mitä tämä tarkoittaisi, nyt tiedän, edes hieman, vaikka matkani on hyvin alussa. Historiaani liittyy kipeitä muistoja, koulukiusaamista, kiusaamista urheilupiireissä ja jopa työelämässä, kipeitä menetyksiä, huonoja ihmissuhteita, epäreiluja parisuhteita, valheita, vakavaa sairastumista. Miten tällaista lähtisikään purkamaan? Uskotte varmaan, että pää on sekaisin, eikä ajatus kulje. Niimpä ensimmäinen harjoitukseni oli hyväksyä kaikki mieleeni tulevat tunteet, ottaa ne vastaan rakkaudella, ja jättää ne taakseni. En osaa tätä vieläkään, mutta olen kehittynyt. 

Tämä on matkani vaikein vaihe, olen kokenut paljon vääryyttä, ja myös tehnyt itse virheitä joista rankaisin edelleen itseäni henkisesti. Nyt oli siis aika kohdata mennyt ja tuleva, eri tavalla kuin aikaisemmin. En ole koskaan tuntenut niin turvallista ja ymmärtäväistä tilaa puhua, kuin Teresan kanssa. Voiko tallaisia ihmisiä ollakaan, jotka tietävät juuri mitä sanoa? Jotka saavat rauhoittumaan, ja luottamaan, että huominen on hitusen taas parempi. 

Kiitos kun luit mun kuulumiset, toivottavasti rakastan itseäni hieman enemmän seuraavankin kerran kun teille kirjoitan. 😊 

Tiia-Liina