Blogisarjan osa 4: ”Turhautumisesta positiivisiin muutoksiin” – Tiia-Liinan hoitopolkutarina
Vihdoinkin!
Edellisessä postauksessa kirjoitin kärsivällisyydestä, sekä siitä miten matkani itsensä rakastamiseen oli hyvin alkuvaiheissa. Nyt pääsen kertomaan teille myös konkreettisista muutoksista, jotka yllättivät minut itseni aivan täysin.
Ennen kuin päästiin positiivisiin muutoksiin, niin jouduin kohtaamaan ahdistuksen sekä turhautuneisuuden huipun (tai pitäisiköhän sanoa pohjan…). Olin jatkanut kärsivällisesti luomuruokavaliotani, sekä harjoitteita, joita Teresa oli minulle antanut. Oloni kuitenkin jossain kohtaa kärjistyi niin pahaksi, että kirjaimellisesti vihasin kaikkia, ja kaikkea ympärilläni, vihasin myös itseäni. Tuntui, etten kuitenkaan t
äysin ajatellut itseäni, vaan olin unohtanut osan opeistani, sekä laiminlyönyt omaa olotilaani.
Tilanteeni siis kärjistyi niin, että kehoni reagoi vahvasti, olin taas turvoksissa, ja jatkuvasti kipeänä, mutta sen lisäksi henkisesti hyvin pohjalla.
Ilman lääkitystä sittenkin?
Kävimme kuitenkin asioita läpi Teresan kanssa, kohtasin ahdistukseni aiheuttamat asiat mm. lähipiirissäni, ja muutos positiiviseen päin kääntyi. Minulle oli reuman poliklinikalle kontrolliaika, jossa oli tarkoitus keskustella lääkkeeni aiheuttamista sivuvaikutuksista, sekä tilanteestani tällä hetkellä. Olin käynyt laboratoriossa, ja niveleni ultrattiin. Lääkäri antoi lausunnon remissiossa olevasta taudista, joten sain lopettaa lääkitykseni kokeilujaksona. Alun perin oli tarkoitus lopettaa lääke 4 viikoksi, mutta lääkäri epäili että alkaisin oireilemaan vahvemmin.
Näin ei kuitenkaan ollut, ja olen nyt ollut ilman vahvaa reumalääkitystäni kohta 12 viikkoa.
Siis 12 viikkoa, ajatella!
Kipuni eivät ole palanneet missään kohtaa, sivuvaikutukset (väsymys, ruokahaluttomuus ym) ovat poistuneet ja olen tästä niin onnellinen. Toki voi olla, että oireet alkavat jossain kohtaa, mutta tällä hetkellä tilanteeni on hyvä. Lääkärikin ihmetteli, miten tämä voi olla mahdollista.
Vihdoinkin aineenvaihdunta toimii!
Toinen iso muutos kehossani on se, että aineenvaihduntani toimii selkeästi paremmin, ja se näkyy lisääntyneenä hikoiluna urheillessa. Vaikkakin olen tehnyt vielä suhteellisen kevyitä treenejä, on hiki valunut kunnolla urheilun aikana. Ennen hoitojaksoni alkamista, en hikoillut edes kovassa treenissä lämpöpaita päällä, sillä kehoni oli tukossa. Fyysisten muutosten lisäksi elämässäni on tapahtunut myös muita hyviä asioita, jotka ovat tulleet yllättäen, ja uskonkin, että nyt on aika saada hyvää.
Muutos vaatii aikaa.
Muutos vaatii aikaa, ja Teresa sanoi, että voi olla että osa läheisistä ei pysy muutoksen tahdissa, niin on myös valitettavasti käynyt. Mutta silti olen äärimmäisen onnellinen tämänhetkisestä tilanteestani, sekä rauhasta, jonka olen saavuttanut henkisesti. Ihanaa syksyn alkua teille kaikille, ja muistakaa: kärsivällisyys palkitaan. (ja oikeat teot).
-Tiia-Liina
Teresan pohdinnat hoitopolun edetessä.
Epigeneettiset rasitteet pitkittyneet – ymmärrystä kokonaisuudelle
Tintin hoitopolku on hyvin paljon haasteellisempi, kuin keskivertoisesti yleensä on. Tähän vaikuttavat pitkittyneet haasteet kehossa (epigeneettiset rasitteet), niistä syntyneet perussairaudet ja itse paranemiskriisi. Näistä onkin ollut mainintaa lyhyesti teksteissä, mutta haluan tuoda tämän seikan vielä esiin, jotta kokonaisuutta pystyy ymmärtämään.
Erilaiset hoitopolut, erilaiset muutosajat
Jollekin toiselle muutos kestää puoli vuotta, jollekin se on pelkästään vaikka selluliittiterapia kolmisen kuukautta ja kuten Tintille, hyvin pitkäkestoinen, vaativa, haastava, mutta lopulta palkitseva koko runsaudellaan. Kun ihminen lähtee vahvaan eheytymisen matkaan, Tyhjentyy hänestä kaikki se valheellinen identiteetti pois ja tyhjyyden jälkeen hän täyttyy totuudella.
Tämän reitin Tintti on ottanut vastaan ja todella haastaa. Nyt näemme perussairauksien osalta muutoksia parempaan, sillä keho alkaa vapautumaan epigeneettisistä koodeista.
Jokaisella keholla ja mielllä on oma tahtinsa muutoksessa. Fysiologia ei kestä mitään liian rajua, vaan armollisesti kaikki tapahtuu. Mielelle tämä tällainen tahti on hyvinkin kouluttava, sillä toki tulokset halutaan heti, nyt, mahdollisimman pian. Tämä onkin yksi osa eheytymistä: antautua muutoksen omaan tahtiin. Sitä ei voi suorittaa, prässätä tapahtumaan, vaan se menee juuri siinä tahdissa kuin olemme valmiit. Ihminen voi vaikuttaa tahtiin kyllä omalla asenteellaan ja rohkeudellaan: vastustanko vai kohtaanko haasteet ja käsittelen. Mitä reippaammin toteat kohdattavat tilanteet, aiheet ja hyväksyt ne, sitä varmennin etenet ja ääset irti sinulle kuulumattomista koodeista.
Lupa väsähtää
Välillä on lupa väsähtää ja oireilla.
Antaa aikaa ja sitten taas eteenpäin seuraaviin aiheisiin. Kuoritaan kerrostumia yksi kerrallaan pois. Tintti on nyt saavuttamassa varsinaista aallonpohjaa ja sen on hyvin rankkaa useimmiten. Tämän jälkeen päivistä alkaa tulla parempia.
Usko, muutos on mahdollinen!
Haluan vielä huomioida sen, että vain tällainen totaalinen muutos uuteen on perusteellinen ja vie aikaa. Kaikki eivät kulje tällaista matkaa vaan hoitopolut ovat erilaisia. Tällainen Tintin polku kouluttaa perin pohjin eheytyjän ja muutoksen jälkeen asiat näyttäytyvät täysin uusin silmin.
Olet vapaa sinulle kuulumattomista koodeista, valheellisesta identiteetistä. Tämä mahdollistaa kehon ja mielen todellisen menestymisen.