D-vitamiini vaikuttaa yllättävän laaja-alaisesti solujemme eri toimintoihin.

Yleinen ajatus tuntuu yhä olevan, että D-vitamiinin lähde on aurinko ja sen pääasiallinen tehtävä on luuston vahvistus yhdessä kalkin kanssa.

Luustomme tarvitsee D-vitamiinia, mutta ratkaiseva tekijä on tosiasiassa se kuinka paljon syöt vitamiinia.

Ajatellaan asiaa esimerkin kautta; kun hiuksia värjätään, ei ole tuloksen kannalta ollenkaan samantekevää miten vahva tai laimea käytettävä väriseos on. D-vitamiinin kohdalla on ihan sama linjaus; mikäli veren S-D-25 -taso on liian alhainen, ei D-vitamiinia ole tarpeeksi kehossasi, sen tehtävä ei mahdollistu ja kehosi toiminta jää osittain puutteelliseksi.

Yllättävän monivaikutteinen D-vitamiini

D-vitamiini vaikuttaa niin laaja-alaisesti solujemme toimintaan, että nimeäisin sen jokapaikan höyläksi.

Luuston lisäksi D-vitamiinilla on oleellinen rooli vastustuskyvylle. Tämä on todennettu useissa tutkimuksissa ja D-vitamiinin puutostilan on katsottu liittyvän useisiin perussairauksiin. Kun uusia tutkimuksia tehdään kokoajan lisää, alkaa vaikuttaa siltä, että tutkitaan perussairauksien näkökulmasta mitä tahansa – toistuva yhteinen nimittäjä taustalla on D-vitamiinin liian vähäinen määrä kehossa. Yhteyksiä on löydetty muun muassa diabetekseen, immuunipuolustusjärjestelmän toimintaan, uneen, hermostooon, aivoihin, ihottumiin, rasva-aineenvaihduntaan, ADHD:seen, MS-tautiin ja syöpään liittyen.

Syöpään sairastumisen suhteen D-vitamiinin merkitystä on tutkittu paljon ja voidaankin sanoa, että D-vitamiini on luonnon oma sytostaatti. Se valvoo solujen uusiutumista ja laatua.

Toimintansa puolesta D-vitamiinin voisi nimetä myös hormoniksi. Tiedetään, että vitamiinin reseptorit tuottavat biologista vastetta. Se ehkäisee ja jarruttaa useita sairauksia, on antioksidantti ja vähentää infektioherkkien sairastumisia.

D-vitamiinin puutostila aiheuttaa vakavia haasteita ja oireita. On puhuttu myös ennenaikaisista kuolemista. Lasten kohdalla puutostila aiheuttaa turhia sairastumisia tulevaisuudessa.

Myös Professori JoAnn Manson Harvardin yliopistosta toi tutkimuksillaan esiin D-vitamiinin roolin COVID-19 -torjunnassa. Tästä aiheesta on muiltakin tutkijoilta saman suuntaisia tuloksia.

Kuinka paljon D-vitamiinia tulisi syödä?

Mikä on riittävä määrä tätä elintärkeää vitamiinia?

Tästä kiistellään paljon ja tuntuu olevan niin, että Suomen suositukset eivät perustu ainakaan kansainvälisiin tutkimuksiin ja suosituksiin. Suomen nykyisellä suositusannostuksella ei tavoiteta terapeuttista eli hoidollista tasoa kehossa.

Arkkiatri Arvo Ylppö toi D-vitamiinin sairauksia ennaltaehkäisevän mallin Suomeen 1920-luvulla ja jo silloin vauvojen annostus oli 100 mikrogrammaa päivässä. Nyt suositus on 10 mikrogrammaa. Mitä tutkimuksiin perustuvalle annostukselle oikein tapahtui? Mihin meidän suositukset edes perustuvat? Ei ainakaan tieteeseen. Tuntuu kuin suorastaan tavoiteltaisiin sairastumisia.

Pohjoismaissa on muita alueita enemmän D-vitamiinin puutostiloja ja Suomessa lasten puutostilat ovat suurimpia. Lieneekö tämä myös oleellisena tekijänä meidän lasten sairastuvuuslukujen taustalla verrattuna esimerkiksi naapurimaihin?

D-vitamiinilisää tarvitaan ympäri vuoden

Aurinko ei riitä D-vitamiinin lähteeksi. Jopa brasilialainen tutkimus (Porto ym., 2017) osoitti, että sielläkin on liikaa D-vitamiinin puutostiloja jatkuvasta auringosta huolimatta. Myös Kuopiossa tehty tutkimus osoitti lasten voimakkaat D-puutostilat kesän jälkeen otetuissa verikokeissa.

THL:n Finnriski-tutkimus (Raulio ym., 2017) puolestaan osoitti, että suomalaisilla on D-vitamiinin puutostiloja paljon ja että ne olivat korjaantuneet, kun ravintoon oli lisätty D-vitamiinia. Tämä sama tulos esiintyy muissakin lähteissä eli jokainen tarvitsee D-vitamiinin purkista ja ympäri vuoden.

Jotta saavutamme kehoomme hoidollisen tason D-vitamiinia, on annostukset tutkimusten mukaan normaalipainoisille 150mikrog päivässä, mutta jotkut tuntuvat tarvitsevan sitä vähintään 200mikrog. Paino ja itse elämä vaikuttavat siihen, mikä on riittävä annostus. Amerikassa on todettu, että 250mikrog päivässä on aikuisille turvallista.

Paljonkin puhuttua yliannostusta on vaikea saada alle 1000 mikrogramman päiväannostuksella. Tutkimuksissa kenelläkään ei ole ilmennyt myrkytyksen oireita. Se näyttää olevan siis turha pelote.

Itse olen syönyt vuosia 200 mikrogrammaa D-vitamiinia (luontaistuote) päivittäin. Olen muutamana kesänä tehnyt omaa empiiristä tutkimusta omista D-vitamiinitasoistani. Ennen kesää mittasin D-tasoni ja ne olivat oikein hyvät eli terapeuttisella tasolla. Lopetin D-syömisen kesän ajaksi (3kk) ja elokuun lopussa uuden mittauksen yhteydessä, tasoni oli laskenut alle minimin.

Voit itse hyvin näppärästi tarkistaa oman D-vitamiinitasosi ja korjata annostuksesti sen mukaan hoidolliselle tasolle. Itse suosittelen hyvänä pikatestinä, jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan, magneettiresonanssimittausta. Tällä saat muuten muutkin kehosi tietosi ulos.

Verikoe on tietenkin myös varma tapa mittaukseen, mutta niitä saatetaan säästellä julkisella puolella. Toki myös yksityisellä puolella voi hakeutua verikokeeseen.

Toivottavasti saitte käsitystä tämän teksti kautta D-vitamiinin tärkeydestä ja ymmärrätte, kuinka tärkeää on itse annostus. Liian pieni annostus eli vähäinen taso kehossa, on sama kuin et söisi sitä ollenkaan.

Pidetään huolta tehtaastamme ja toivon teille kaikille riittävästi.

Voi hyvin,
Teresa

P.S. Suosittelen D-vitamiinin lisäksi myös kahta muuta ravintolisää kaikille  – lue niistä lisää täällä.